0

Poikabändit olivat pääosin 1990-luvun tuote

Termi ”poikabändit” vakiintui käyttöön 1990-luvulla ja sanalla oli toisinaan hieman halventavakin sävy. Harmonisesti yhdessä laulavia, pojista tai miehistä koostuneita yhtyeitä oli tietenkin nähty myös aiemmin runsain määrin, mutta Backstreet Boys, N’Sync ja New Kids on the Block olivat tämän nimityksen mukaisista bändeistä 1990-luvulla tunnetuimpia. Teinihysteriaa aiheutti kuitenkin jo paljon ennen tätä mm. The Beatles, joka tarkkaan katsottuna oli ensimmäinen varsinainen poikabändi. Erona myöhemmin suosioon nousseisiin poikabändeihin oli kuitenkin The Beatlesin imago. 1990-luvun poikabändit esiintyivät ilman instrumentteja ja heidän esiintymisensä lavalla painottui vahvasti liikkeeseen.

Pojat eivät säily ikuisesti poikina

Poikabändeihin liittyy osaltaan myös pop-suosion väliaikaisuus ja lyhytkestoisuus. Jo pelkästään nimityksestä voi päätellä, että bändin imagoon liittyy nuoruus, sillä pojista kasvaa jossain vaiheessa väistämättä miehiä. Poikabändien fanikunta on usein hyvin nuorta ja fanitus kiihkeää. Myös fanit kuitenkin kasvavat ja poikabändille on melkoinen saavutus jos se pysyy pinnalla viisikin vuotta. Poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin bändit kuten Take That ja Backstreet Boys, jotka ovat luoneet menestyksekästä uraa jo parinkymmenen vuoden ajan.

Poikabändi-ideologian isinä pidetään Bob Rafaelsonia ja Bert Schneideria, jotka tulivat tunnetuiksi The Monkeesin tuottajina. The Monkees koottiin 1960-luvulla tv-sarjaa varten ja jäseniksi valittiin komeita nuoria poikia. The Monkees nousi suosioon osin The Beatlesin siivellä, sillä tämänkaltaisille yhtyeille oli nyt tilausta ja valmis fanikunta. Myöhemmin poikabändeihin on haettu jäseniä mm. lehti-ilmoitusten ja laulukilpailujen kautta.

Ilmiö nimeltä Take That

Mainio esimerkki yhden poikabändin kasvusta, suosiosta ja hajoamisesta on Take That. Tosin tämä bändi teki sen harvinaisen taikatempun, että palasi suosion huipulle vielä vuosia myöhemmin.

Vuonna 1990 Manchesterissa mallitoimistoa johtanut Nigel Martin-Smith etsi lehti-ilmoituksella kokoamaansa Kick it -bändiin viidettä jäsentä, sillä megasuosion saavuttaneessa New Kids on the Blockissakin oli viisi laulajaa. 16-vuotias Robert Williams sattui näkemään ilmoituksen ja pääsi mukaan. Tämä nyt viisihenkinen poikabändi tunnettiin siitä lähtien nimellä Take That. Martin-Smithillä oli tarkat suunnitelmat yhtyeen roolijaosta. Hän teki Gary Barlow’sta bändin johtajan, sillä Barlow oli jo aiemmin esiintynyt laulajana ja kirjoittanut myös omia kappaleitaan. Howard Donald ja Jason Orange oli valittu mukaan ennen kaikkea tanssitaitojensa takia, sillä molemmat olivat erittäin lahjakkaita ja omilla kulmillaan tunnettuja tanssijoita. Mark Owenin Martin-Smith löysi mallitoimistostaan ja hänen tehtävänsä oli olla teinityttöjen päiväunien kohde. Williamsista Martin-Smith haki bändille hieman särmää ja uskottavuutta, vaikka ei pitänytkään Williamsia erityisen hyvänä laulajana tai tanssijana.

Take That alkoi Martin-Smithin henkilökohtaisena sijoituksena ja rahankeruuseen tähtäävänä projektina. Bändiläisten lahjakkuus ja kova harjoittelu nosti Take Thatin kuitenkin lopulta pop-maailman huipulle. Ensimmäiset keikkansa bändi teki paikallisilla homoklubeilla ja onnistui luomaan itselleen uskollisen fanikunnan. Vähitellen muukin pop-musiikkia kuunteleva nuoriso innostui Take Thatista. Take Thatin leikkikenttä oli ennen kaikkea Eurooppa, jossa bändi saavutti lähes kaiken saavutettavissa olevan. Muutama hitti, kuten esimerkiksi vuonna 1995 julkaistu Back for Good, nousivat suuriksi hiteiksi myös Yhdysvalloissa, mutta samanlaista menestystä Take That ei onnistunut siellä kuitenkaan luomaan. Nousukiito katkesi kesällä vuonna 1995, kun Robbie Williams jätti yhtyeen ja pian myös jäljelle jäänyt nelikko hajosi. Barlow ja Owen yrittivät rakentaa soolouraa, mutta eivät onnistuneet fanien houkuttelemisessa puolelleen.

Take That teki kuitenkin yllätyspaluun vuonna 2005 bändistä kertovan dokumentin seurauksena. Tämän jälkeen he levyttivät kaksi levyä ilman Williamsia ja kolmannen hänen kanssaan. Kaikki kolme levyä ovat olleet suuria menestyksiä. Poikabändiaikojen fanit ovat kasvaneet aikuisiksi, mutta niin on bändikin. Kypsempi musiikki on tavoittanut hyvin vanhat fanit ja houkutellut mukaan vielä uusiakin.

August 13, 2017

© Psychedelica 2017